Kaikki oikein putkahti postilaatikosta loppuvuodesta, kun jälleen kerran olin unohtanut perua kirjakerhon kuukauden kirjan. Kaikkein viisainta olisi, että minun jäsenyydet kirjakerhoissa (onneksi jäsenyyksiä on vain yksi tällä hetkellä) laitettaisiin ikuiseen pannaan. Lähinnä kirjahyllyyn kertyy juuri näitä unohdettuja peruutuksia ja palauttamattomia palautuksia. Kovin pahoillani en tämän kertaisesta palauttamattomuudesta ollut, sillä Härkönen ei kyllä koskaan petä. Vankkumatonta ja kohtuullisen leppoisaa lukemista.
Tälläkin kertaa Härkösen ironinen huumori saa lukijan hörisemään peiton mutkassa samalla, kun teksti vie lähelle tapahtumia ja tekee Eevistä ja Karista tuttavia lukijalle. Seitsemän oikein lotossa muuttaa pariskunnan elämää monella tavalla, vuokrakämppä vaihtuu luksuskodiksi, työpaikat jäävät, Rosso vaihtuu hienostoravintolaksi, bussi taksiksi, kyykkyviinit samppanjaksi.
Makean elämän vastapainona mukana kulkee alkoholiongelmat, perheenperustamisen erimielisyydet, ystävyyden pyyteettömyys. Lottovoitto ei pariskunnan perusluonteita tai luonteenheikkouksia pysty muuttamaan, vaan riidat syntyvät samoista asioista kuin ennen voittoakin. Tämänkin Härkönen kertoo lukijalle härkösmäiseen tapaan ja mielenkiinto kirjassa säilyy. Itsenäinen ja pippurinenkin Eevi jaksaa lottovoitosta huolimatta tai ehkä juuri sen takia katsella syvemmälle viinanhuuruiseen elämään aika-ajoin uppoavaa Karia, vaikka lukija olisi lempannut tyypin jo pihalle.
Kirjan loppu on jätetty avoimeksi, vieläkö ovi aukeaa vai paineleeko tyyppi summeria ihan turhaan. Lukija toivoisi, että turhaan, mutta Eevin tuntien, taitaa se ovi aueta.
Luettu villasukat jalassa.
Ps. Kyllä pitäisi Veikkauksen maksaa Härköselle kunnon markkinointituki, sillä niinhän siinä kävi, että kauppareissulla tuli lotottua, ihan vain rivin verran, mutta se on lukijalle rivi enemmän kuin viiteen vuoteen yhteensä..
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Kolibri - Kati Hiekkapelto - Otava 2013
Kiitos kirjan lainasta työkaverille. En olekaan pitkiin aikoihin lukenut dekkareita, vaikka entisenä dekkariahmattina on vuosien varrella tullut luettua sitäkin genreä laidasta laitaan.
Kirjailija Hiekkapelto on kotoisin Oulusta ja asuu edelleen Oulunseudulla. Kolibri on tekijänsä esikoisteos. Itsekin Pohjois-Pohjanmaalla asuvana ja varttuneena odotin kulkevani tekstin siivittämänä tutuissa maisemissa, mutta muutamista tutuista paikannimistä huolimatta tapahtumat sijoittuivat kuvitteellisille kaduille.
Kirjan päähenkilö Fekete Anna on Serbiasta lapsena Suomeen perheen mukana muuttanut nuori poliisi. Annan rikostutkijan työuran alkuun pamahtaa heti kaksi isoa juttua, joiden setviminen yhdessä ulkomaalaisiin ennakkoluuloisesti suhtautuvan alkoholiongelmaisen vanhemman konstaapelin kanssa ei suju ongelmitta. Annan ihmissuhteita, lyhyitä ja pitempiä, uusia ja vanhoja, tuodaan esiin tekstissä tasaisesti samalla kun tutkimukset soljuvat eteenpäin verkkaisella tahdilla.
Kolme murhaa ja yksi kunniaväkivallan pelossa elävä kurdityttö pitävät Annan kiireisenä elokuusta marraskuulle. Kurditytön kirje Annalle valaisee jälkimmäisen sivujuonteen käänteitä. Kirje on palasteltu mielenkiintoisesti murhatutkimusten ja muun tarinan kerronnan väliin ja kirje selvittääkin lopussa tytön kohtalon.
Itse murhat ovat todella raakoja ja häiriintyneen ihmisen tekemiä. Lukijalle tulee aavistus tekijästä jo siinä vaiheessa, kun hänet ensimmäisen kerran esitellään tekstissä. Tekijän motiivista ei kuitenkaan annettu vihjeitä matkan varrella. Uhrien ja murhaajan yhteys on hiuksenhieno ja tästä lukijasta liian hakemalla haettu. Vahva epäilyksen alainen, viimeisen uhrin vaimo, olisi ollut oma valintani pääpiruksi ja olisin toivonut toisen uhrin tarinan kietoutuvan jollakin mielenkiintoisella käänteellä kahteen muuhun. Lukijalle jäi hieman petetty olo, kun tarinan lonkerot eivät kohdanneet lopussa ja loppu oli hajanainen. Tuntui, että rikosten ratkaisu oli mahdollisimman nopeasti ohi kerrottu ja todellakin liian ohuesti kiinni itse tarinassa.
Kevyttä pakkaspäivälukemista villasukissa.
Kirjailija Hiekkapelto on kotoisin Oulusta ja asuu edelleen Oulunseudulla. Kolibri on tekijänsä esikoisteos. Itsekin Pohjois-Pohjanmaalla asuvana ja varttuneena odotin kulkevani tekstin siivittämänä tutuissa maisemissa, mutta muutamista tutuista paikannimistä huolimatta tapahtumat sijoittuivat kuvitteellisille kaduille.
Kirjan päähenkilö Fekete Anna on Serbiasta lapsena Suomeen perheen mukana muuttanut nuori poliisi. Annan rikostutkijan työuran alkuun pamahtaa heti kaksi isoa juttua, joiden setviminen yhdessä ulkomaalaisiin ennakkoluuloisesti suhtautuvan alkoholiongelmaisen vanhemman konstaapelin kanssa ei suju ongelmitta. Annan ihmissuhteita, lyhyitä ja pitempiä, uusia ja vanhoja, tuodaan esiin tekstissä tasaisesti samalla kun tutkimukset soljuvat eteenpäin verkkaisella tahdilla.
Kolme murhaa ja yksi kunniaväkivallan pelossa elävä kurdityttö pitävät Annan kiireisenä elokuusta marraskuulle. Kurditytön kirje Annalle valaisee jälkimmäisen sivujuonteen käänteitä. Kirje on palasteltu mielenkiintoisesti murhatutkimusten ja muun tarinan kerronnan väliin ja kirje selvittääkin lopussa tytön kohtalon.
Itse murhat ovat todella raakoja ja häiriintyneen ihmisen tekemiä. Lukijalle tulee aavistus tekijästä jo siinä vaiheessa, kun hänet ensimmäisen kerran esitellään tekstissä. Tekijän motiivista ei kuitenkaan annettu vihjeitä matkan varrella. Uhrien ja murhaajan yhteys on hiuksenhieno ja tästä lukijasta liian hakemalla haettu. Vahva epäilyksen alainen, viimeisen uhrin vaimo, olisi ollut oma valintani pääpiruksi ja olisin toivonut toisen uhrin tarinan kietoutuvan jollakin mielenkiintoisella käänteellä kahteen muuhun. Lukijalle jäi hieman petetty olo, kun tarinan lonkerot eivät kohdanneet lopussa ja loppu oli hajanainen. Tuntui, että rikosten ratkaisu oli mahdollisimman nopeasti ohi kerrottu ja todellakin liian ohuesti kiinni itse tarinassa.
Kevyttä pakkaspäivälukemista villasukissa.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Viime vuoden top kymppi - top 10 2014
Viime vuonna tuli luettua kolmisen kymmentä kirjaa, puolet vähemmän kuin huippuvuosina, mutta toisaalta reilusti yli puolet enemmän kuin toissavuonna ja sitä edellisenä.
Top kymppiin pääsee siis joka kolmas lukukokemus. Listalle on pääsy myös muutamalla ihan loppuvuodesta 2013 lukemistani kirjoista, sillä sieltä löytyy myös kaikkien aikojen the kirja, listaykkönen.
1. Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme
Pelo kirjoittaa tekstiä, joka menee luihin ja ytimiin, jää kiertämään kehoon täyttäen ihan jokaisen solun ja sopukan. Tästä olisi jokapäiväiseksi leiväksi useammalle viikolle, ravitsevaa ja ravistelevaa!
2. Heidi Jaatinen - Kaksi viatonta päivää
Teos oli Finlandia-ehdokkaista oma suosikkini voittajaksi:
Olen vakuuttunut ja vaikuttunut. Kaksi viatonta päivää on tarina äidistä ja tyttärestä. Tarina elämässä kiinni pysymisestä ja otteen irtoamisesta. Tarina vastuusta ja vastuunkantamisesta. Tarina rakkaudesta ja vääristyneistä totuuksista. Tarina kantaa alusta loppuun, antaa lukijalle sopivasti tilaa. Aavistus toivoakin heitetään loppumetreillä ilmaan. Suosittelen! Tänään, lapsen oikeuksien päivänä, varsin ajankohtainen teos. Näinköhän jo luin voittajan... Ainut asia, mikä hiersi, oli nimi Sistinja... voiko Sistinja-niminen henkikö olla vakuuttava roolissaan No kyllä hän hoiti tehtävänsä nimestä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi..
3. Juha-Pekka Koskinen - Ystäväni Rasputin
Kirjan teema hieman arvelutti, en ole kovinkaan innostunut historiallisista teoksista. Rasputin ei kuitenkaan ole ihan perinteisimmästä päästä "suurmiehiä", joten alkupelko osoittautui turhaksi. Kirjan kertojana on nuori orpopoika Vasili, joka seuraa Grigori Rasputinia niin tsaariperheen luo, kuin viinanhuuruisiin pimeisiin salattuihin paikkoihin. Vasili ystävystyy suuriruhtinatar Anastasian kanssa, mutta pääsee suutelemaan rakastamaansa neitoa vasta tämän ollessa tapettuna verisenä yhdessä muiden tsaariperheen jäsenten kanssa. Rasputin on tuossa vaiheessa jo menettänyt henkensä, joten vain kirjan loppu on Vasilin omaan elämään keskittyvää. Viimeisessä luvussa Koskinen vetäisee esiin ennalta-arvaamattoman kortin. Kirjan tunnelmat ja tuoksut tunkevat lukijan aisteihin ja lukukokemus on ehdottomasti kaiken kattava.
4. Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät
Tiiliskiven kokoinen teos, jonka aihepiirit ovat aina tärkeitä ja ajankohtaisia. Teoksessa pohditaan ekologista kestävyyttä, eettisiä valintoja, yksityisyyden katoamista, parisuhteen kiemuroita, lasten kasvattamista. Valtonen on saanut kiedottua näinkin paljon sisältöä mielenkiintoiseen ja kasassa pysyvään pakettiin. Kokemusmaailmaa ehdottomasti ravisteleva teos.
5. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
Aivan ehdoton lukuelämys! Klassikko, jonka luulin olevan ihan jotain muuta, mitä se oli.
6. Ulla-Maja Lundberg - Jää
Aloin lukemaan toissavuoden Finlandiavoittajaa kohtuullisen suurin odotuksin. Lundberg kuvaa korutonta ja tavanomaista saaristolaiselämää nuoren pappisparin kautta hyvin tavanomaisesti ja jopa laahustavan koruttomasti. Papin käytännöllinen ja jämäkkä rouva antaa itsestään varsin kylmän, jopa jäisen vaikutelman. Kuitenkin kirjailija puhaltaa häneen lämmintä ja rakastavaa henkäystä rivien välistä.
Pitkästi yli puolenvälin kerronta on juuri niin tasaista, että täytyy ihan pinnistää pysyäkseen mukana, kunnes puolenvälin jälkeinen järisyttävä rytminmuutos pakottaa lukemaan kirjan kiihtyvällä vauhdilla loppuun.
Kirjailija onnistui ravistamaan aaltojen liplatukseen vajonneen lukijan hetkessä valppaaksi kuin sumutorvi olisi huutanut korvan juuressa. Lukijaa suosittelen varaamaan villatakkia ja villasukkia suojaamaan saariston jäisiltä tuulilta.
7. Marja Björk - Mustalaisäidin kehtolaulu
Erään romaniperheen elämään, erityisesti kolmen sukupolven naisten elämään tutustuttava kieleltään mukavan soljuva teos.
Maailma muuttuu, mutta romanien elämässä asiat tuntuvat tapahtuvan samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Pelkkä halu ei riitä muuttamaan virran suuntaa ja vastavirtaan on raskas pyristellä. Virran mukaan on vuosien saatossa mennyt eräskin Teresa, Astri, Sidri, Marita, Tanja, Assi ja monet muut.
8. Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Shokeeraava alku, hyvin soljuva ensimmäinen, toinen ja kolmas risteys, mutta neljäs risteys, Onnin tarina, sotki liikenteen ihan tyystin. Olisi riittänyt, että Onnin elämänvaiheista olisi kerrottu Marian, Lahjan ja Kaarinan osioissa. Minulle kirja oli kolmen naisen tarina, kolmen erilaisen, itsenäisen ja toimeliaan naisen tarina. Teksti oli sujuvaa, mutta toisaalta, jopa liian ennalta-arvattavaa. Silti ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa!
9. Anna-Leena Härkönen - Takana puhumisen taito
Kiitos Härköselle, Anna-Leena ei petä teksteillään koskaan.
Ihan mahtavaa, itseironista, sivaltavaa ja hersyvää tekstiä. Takana puhumisen taito on kokoelma napakoita katsauksia elämään, jota katsellaan sopivasti itseriittoisen viisikymppisen silmin
10. Hannu Raittila - Terminaali
Terminaali poikkeaa muista ehdokkaista jo miljöönsä ja aikakautensa vuoksi. Koukuttavaa luettavaa ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Top kymppiin pääsee siis joka kolmas lukukokemus. Listalle on pääsy myös muutamalla ihan loppuvuodesta 2013 lukemistani kirjoista, sillä sieltä löytyy myös kaikkien aikojen the kirja, listaykkönen.
1. Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme
Pelo kirjoittaa tekstiä, joka menee luihin ja ytimiin, jää kiertämään kehoon täyttäen ihan jokaisen solun ja sopukan. Tästä olisi jokapäiväiseksi leiväksi useammalle viikolle, ravitsevaa ja ravistelevaa!
2. Heidi Jaatinen - Kaksi viatonta päivää
Teos oli Finlandia-ehdokkaista oma suosikkini voittajaksi:
Olen vakuuttunut ja vaikuttunut. Kaksi viatonta päivää on tarina äidistä ja tyttärestä. Tarina elämässä kiinni pysymisestä ja otteen irtoamisesta. Tarina vastuusta ja vastuunkantamisesta. Tarina rakkaudesta ja vääristyneistä totuuksista. Tarina kantaa alusta loppuun, antaa lukijalle sopivasti tilaa. Aavistus toivoakin heitetään loppumetreillä ilmaan. Suosittelen! Tänään, lapsen oikeuksien päivänä, varsin ajankohtainen teos. Näinköhän jo luin voittajan... Ainut asia, mikä hiersi, oli nimi Sistinja... voiko Sistinja-niminen henkikö olla vakuuttava roolissaan No kyllä hän hoiti tehtävänsä nimestä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi..
3. Juha-Pekka Koskinen - Ystäväni Rasputin
Kirjan teema hieman arvelutti, en ole kovinkaan innostunut historiallisista teoksista. Rasputin ei kuitenkaan ole ihan perinteisimmästä päästä "suurmiehiä", joten alkupelko osoittautui turhaksi. Kirjan kertojana on nuori orpopoika Vasili, joka seuraa Grigori Rasputinia niin tsaariperheen luo, kuin viinanhuuruisiin pimeisiin salattuihin paikkoihin. Vasili ystävystyy suuriruhtinatar Anastasian kanssa, mutta pääsee suutelemaan rakastamaansa neitoa vasta tämän ollessa tapettuna verisenä yhdessä muiden tsaariperheen jäsenten kanssa. Rasputin on tuossa vaiheessa jo menettänyt henkensä, joten vain kirjan loppu on Vasilin omaan elämään keskittyvää. Viimeisessä luvussa Koskinen vetäisee esiin ennalta-arvaamattoman kortin. Kirjan tunnelmat ja tuoksut tunkevat lukijan aisteihin ja lukukokemus on ehdottomasti kaiken kattava.
4. Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät
Tiiliskiven kokoinen teos, jonka aihepiirit ovat aina tärkeitä ja ajankohtaisia. Teoksessa pohditaan ekologista kestävyyttä, eettisiä valintoja, yksityisyyden katoamista, parisuhteen kiemuroita, lasten kasvattamista. Valtonen on saanut kiedottua näinkin paljon sisältöä mielenkiintoiseen ja kasassa pysyvään pakettiin. Kokemusmaailmaa ehdottomasti ravisteleva teos.
5. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
Aivan ehdoton lukuelämys! Klassikko, jonka luulin olevan ihan jotain muuta, mitä se oli.
6. Ulla-Maja Lundberg - Jää
Aloin lukemaan toissavuoden Finlandiavoittajaa kohtuullisen suurin odotuksin. Lundberg kuvaa korutonta ja tavanomaista saaristolaiselämää nuoren pappisparin kautta hyvin tavanomaisesti ja jopa laahustavan koruttomasti. Papin käytännöllinen ja jämäkkä rouva antaa itsestään varsin kylmän, jopa jäisen vaikutelman. Kuitenkin kirjailija puhaltaa häneen lämmintä ja rakastavaa henkäystä rivien välistä.
Pitkästi yli puolenvälin kerronta on juuri niin tasaista, että täytyy ihan pinnistää pysyäkseen mukana, kunnes puolenvälin jälkeinen järisyttävä rytminmuutos pakottaa lukemaan kirjan kiihtyvällä vauhdilla loppuun.
Kirjailija onnistui ravistamaan aaltojen liplatukseen vajonneen lukijan hetkessä valppaaksi kuin sumutorvi olisi huutanut korvan juuressa. Lukijaa suosittelen varaamaan villatakkia ja villasukkia suojaamaan saariston jäisiltä tuulilta.
7. Marja Björk - Mustalaisäidin kehtolaulu
Erään romaniperheen elämään, erityisesti kolmen sukupolven naisten elämään tutustuttava kieleltään mukavan soljuva teos.
Maailma muuttuu, mutta romanien elämässä asiat tuntuvat tapahtuvan samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Pelkkä halu ei riitä muuttamaan virran suuntaa ja vastavirtaan on raskas pyristellä. Virran mukaan on vuosien saatossa mennyt eräskin Teresa, Astri, Sidri, Marita, Tanja, Assi ja monet muut.
8. Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Shokeeraava alku, hyvin soljuva ensimmäinen, toinen ja kolmas risteys, mutta neljäs risteys, Onnin tarina, sotki liikenteen ihan tyystin. Olisi riittänyt, että Onnin elämänvaiheista olisi kerrottu Marian, Lahjan ja Kaarinan osioissa. Minulle kirja oli kolmen naisen tarina, kolmen erilaisen, itsenäisen ja toimeliaan naisen tarina. Teksti oli sujuvaa, mutta toisaalta, jopa liian ennalta-arvattavaa. Silti ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa!
9. Anna-Leena Härkönen - Takana puhumisen taito
Kiitos Härköselle, Anna-Leena ei petä teksteillään koskaan.
Ihan mahtavaa, itseironista, sivaltavaa ja hersyvää tekstiä. Takana puhumisen taito on kokoelma napakoita katsauksia elämään, jota katsellaan sopivasti itseriittoisen viisikymppisen silmin
10. Hannu Raittila - Terminaali
Terminaali poikkeaa muista ehdokkaista jo miljöönsä ja aikakautensa vuoksi. Koukuttavaa luettavaa ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)