Olen lukenut Oksasen teoksista kaksi edellistä ja jotenkin kuvittelin Normaan tarttuessani, että luen jotain vastaavaa, jotain neuvostovenäläistä, mutta ei, väärin meni ja käsissä olikin ihan jotain muuta.
Norma on nuori omalaatuinen ja erikoinen nainen, jonka elämää säätelee suvun kiroukset ja hillitön hiustenkasvu. Teos on koukuttavasti kerrostunut ja vaikka teoksessa on todellisuudesta kaukana olevia elementtejä, kirjailija saa lukijan uskomaan teoksen todenperäisyyteen.
Teoksessa on Oksaselle tyypillistä väkivaltaa, naisten alistamista ja ahdistusta sekä ylisukupolvista huolenpitoa ja tiiviitä tunnesiteitä. Teoksen dekkarimainen juoni koukuttaa kummasti, kun lukija on tietoisesti jättänyt dekkareita vähemmälle viime vuosina. Pitäisköhän sittenkin palata genreen. Toisaalta tällainen dekkarityyppinen, mutta kieleltään monipuolinen lukeminen on juuri sitä, mikä kiehtoo ja tuo sitä hetkellistä nautintoa.
Teoksen syvällisempi anti on pysäyttävää. Kaikkea sitä raakuutta ja ahdistusta, mitä teoksessa kuvataan, tapahtuu, ehkä jopa lähempänä kuin osaamme arvatakaan.
Ehdottomasti suositeltavaa lukemista.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Rouva Bovary - Gustave Flaubert - alkuper. 1857, suom. 1994
Tätä teosta en napannut uutuushyllystä, en valinnut houkuttelevan ulkoasun perusteella, vaan parin kollegan vinkistä varasin ja ehkä hieman varautuneesti kävin lukemaan.
Periaatteeni lukemiselle on hyvin pitkälti "emmabovarymaista" eli lukemisen tulee tuottaa minulle hetkellistä nautintoa. Jos teksti on lennokasta, nautinto saattaa olla jopa pitempiaikaista ja erittäin "emmamaisesti" voin elää tekstiä hetkittäin.
Rouva Bovaryn teksti on älykästä ja tarkkaan harkittua, pikkutarkasti kuvailevaa, mutta toisaalta vain olennaisen toteavaa. Kirjailija saa lukijan uskomaan Emmaan, hyväksymään hänen kaipuunsa kaiken voittavan hurmion tavoitteluun. Emma elää elämäänsä uskoen haaveisiin ja tavoittelee aina vain autuaampaa onnea ja kukoistusta.
Tekstin edetessä kirjailija herättelee lukijan moraalia ja pystyy kääntämään lukijankin Emmaa vastaan. Emman vahvuuksia ei ole talousasiat ja velkaantuminen saattaa hänet epätoivoon. Epätoivon hetkelläkin Emma pysyy uskollisena omille kyseenalaisille, mutta ah, niin unenomaisille elämänarvoilleen. Tässä vaiheessa pieni annos realismia Emmaan, ei olisi ollut pahitteeksi ja olisi ehkä pudottanut lukijan oikeasti romantiikasta realismiin.
Lukeminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa, ei nytkään. Voi suositella!
Luettu oikuttelevassa kesäsäässä niin riippumatossa, kuin viltinmutkassakin.
Periaatteeni lukemiselle on hyvin pitkälti "emmabovarymaista" eli lukemisen tulee tuottaa minulle hetkellistä nautintoa. Jos teksti on lennokasta, nautinto saattaa olla jopa pitempiaikaista ja erittäin "emmamaisesti" voin elää tekstiä hetkittäin.
Rouva Bovaryn teksti on älykästä ja tarkkaan harkittua, pikkutarkasti kuvailevaa, mutta toisaalta vain olennaisen toteavaa. Kirjailija saa lukijan uskomaan Emmaan, hyväksymään hänen kaipuunsa kaiken voittavan hurmion tavoitteluun. Emma elää elämäänsä uskoen haaveisiin ja tavoittelee aina vain autuaampaa onnea ja kukoistusta.
Tekstin edetessä kirjailija herättelee lukijan moraalia ja pystyy kääntämään lukijankin Emmaa vastaan. Emman vahvuuksia ei ole talousasiat ja velkaantuminen saattaa hänet epätoivoon. Epätoivon hetkelläkin Emma pysyy uskollisena omille kyseenalaisille, mutta ah, niin unenomaisille elämänarvoilleen. Tässä vaiheessa pieni annos realismia Emmaan, ei olisi ollut pahitteeksi ja olisi ehkä pudottanut lukijan oikeasti romantiikasta realismiin.
Lukeminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa, ei nytkään. Voi suositella!
Luettu oikuttelevassa kesäsäässä niin riippumatossa, kuin viltinmutkassakin.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016
Lopotti - Tommi Kinnunen - 2016
Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys sai pari vuotta sitten kovasti huomiota, palstatilaa ja taisipa napata jonkin kirjallisuuspalkinnonkin. Itse asetin tuon teoksen kategoriaan ihan ookoot.
Tämä kirjailijan toinen tuotos rummutettiin markkinoille tehokkaasti edellisen menestykseen viitaten. Tein varauksen kirjastoon tästä talvella ja päädyin tuolloin varauslistan sijalle +150. Lopotteja oli ilmeisesti tilattu maakunnan kirjastoihin laatikkokaupalla, sillä 3-4 kuukauden odottelun jälkeen sain kirjan luettavakseni.
Lopotin henkilöt ovat tuttuja Neljäntienristeyksestä, uudemmilla sukupolvilla kuorrutettuna. Muuttoliike vie väkeä pois selkosilta etelään ja antaa lähtijöille tilaa hengittää uusissa maisemissa, uusien ihmisten ympäröiminä. Ensin lähtee Helena, ei kaikkein vapaaehtoisemmin, mutta sinnikkäänä ja sisukkaana, valmiina pärjäämään omillaan. Seuraavan sukupolven lähtijä on Tuomas, jonka homoudella kirjaan on yritetty saada särmää, paikoitellen ihan onnistuneestikin.
Tällä erää tarina siis kulkee Helenan ja Tuomaksen askelissa ja aikakausissa. Teksti on alussa laahaavaa, mielenkiinnotonta ja turhauttavaa. Lukijan on pinnisteltävä, jottei tämäkin jäisi lukemattomaksi kirjaksi lukemattomien muiden joukkoon. Pinnistely saa onneksi kiitosta, sillä loppua kohti teksti alkaa kulkea jouhevammin. Kuitenkin, jos kirjassa on vain yksi kohtaus, joka laittaa lukijan hengästymään, voin todeta, ettei ihan esikoisteoksen veroinen tarina. Minun mielestäni.
Aloitettu helteessä riippumatossa, lopetettu villasukissa takkatulen ääressä.
Tämä kirjailijan toinen tuotos rummutettiin markkinoille tehokkaasti edellisen menestykseen viitaten. Tein varauksen kirjastoon tästä talvella ja päädyin tuolloin varauslistan sijalle +150. Lopotteja oli ilmeisesti tilattu maakunnan kirjastoihin laatikkokaupalla, sillä 3-4 kuukauden odottelun jälkeen sain kirjan luettavakseni.
Lopotin henkilöt ovat tuttuja Neljäntienristeyksestä, uudemmilla sukupolvilla kuorrutettuna. Muuttoliike vie väkeä pois selkosilta etelään ja antaa lähtijöille tilaa hengittää uusissa maisemissa, uusien ihmisten ympäröiminä. Ensin lähtee Helena, ei kaikkein vapaaehtoisemmin, mutta sinnikkäänä ja sisukkaana, valmiina pärjäämään omillaan. Seuraavan sukupolven lähtijä on Tuomas, jonka homoudella kirjaan on yritetty saada särmää, paikoitellen ihan onnistuneestikin.
Tällä erää tarina siis kulkee Helenan ja Tuomaksen askelissa ja aikakausissa. Teksti on alussa laahaavaa, mielenkiinnotonta ja turhauttavaa. Lukijan on pinnisteltävä, jottei tämäkin jäisi lukemattomaksi kirjaksi lukemattomien muiden joukkoon. Pinnistely saa onneksi kiitosta, sillä loppua kohti teksti alkaa kulkea jouhevammin. Kuitenkin, jos kirjassa on vain yksi kohtaus, joka laittaa lukijan hengästymään, voin todeta, ettei ihan esikoisteoksen veroinen tarina. Minun mielestäni.
Aloitettu helteessä riippumatossa, lopetettu villasukissa takkatulen ääressä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)