keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Lopotti - Tommi Kinnunen - 2016

Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys sai pari vuotta sitten kovasti huomiota, palstatilaa ja taisipa napata jonkin kirjallisuuspalkinnonkin. Itse asetin tuon teoksen kategoriaan ihan ookoot.

Tämä kirjailijan toinen tuotos rummutettiin markkinoille tehokkaasti edellisen menestykseen viitaten. Tein varauksen kirjastoon tästä talvella ja päädyin tuolloin varauslistan sijalle +150. Lopotteja oli ilmeisesti tilattu maakunnan kirjastoihin laatikkokaupalla, sillä 3-4 kuukauden odottelun jälkeen sain kirjan luettavakseni.

Lopotin henkilöt ovat tuttuja Neljäntienristeyksestä, uudemmilla sukupolvilla kuorrutettuna. Muuttoliike vie väkeä pois selkosilta etelään ja antaa lähtijöille tilaa hengittää uusissa maisemissa, uusien ihmisten ympäröiminä. Ensin lähtee Helena, ei kaikkein vapaaehtoisemmin, mutta sinnikkäänä ja sisukkaana, valmiina pärjäämään omillaan. Seuraavan sukupolven lähtijä on Tuomas, jonka homoudella kirjaan on yritetty saada särmää, paikoitellen ihan onnistuneestikin.

Tällä erää tarina siis kulkee Helenan ja Tuomaksen askelissa ja aikakausissa. Teksti on alussa laahaavaa, mielenkiinnotonta ja turhauttavaa. Lukijan on pinnisteltävä, jottei tämäkin jäisi lukemattomaksi kirjaksi lukemattomien muiden joukkoon. Pinnistely saa onneksi kiitosta, sillä loppua kohti teksti alkaa kulkea jouhevammin. Kuitenkin, jos kirjassa on vain yksi kohtaus, joka laittaa lukijan hengästymään, voin todeta, ettei ihan esikoisteoksen veroinen tarina. Minun mielestäni.

Aloitettu helteessä riippumatossa, lopetettu villasukissa takkatulen ääressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti