perjantai 17. kesäkuuta 2016

Rouva Bovary - Gustave Flaubert - alkuper. 1857, suom. 1994

Tätä teosta en napannut uutuushyllystä, en valinnut houkuttelevan ulkoasun perusteella, vaan parin kollegan vinkistä varasin ja ehkä hieman varautuneesti kävin lukemaan.

Periaatteeni lukemiselle on hyvin pitkälti "emmabovarymaista" eli lukemisen tulee tuottaa minulle hetkellistä nautintoa. Jos teksti on lennokasta, nautinto saattaa olla jopa pitempiaikaista ja erittäin "emmamaisesti" voin elää tekstiä hetkittäin.

Rouva Bovaryn teksti on älykästä ja tarkkaan harkittua, pikkutarkasti kuvailevaa, mutta toisaalta vain olennaisen toteavaa. Kirjailija saa lukijan uskomaan Emmaan, hyväksymään hänen kaipuunsa kaiken voittavan hurmion tavoitteluun. Emma elää elämäänsä uskoen haaveisiin ja tavoittelee aina vain autuaampaa onnea ja kukoistusta.

Tekstin edetessä kirjailija herättelee lukijan moraalia ja pystyy kääntämään lukijankin Emmaa vastaan. Emman vahvuuksia ei ole talousasiat ja velkaantuminen saattaa hänet epätoivoon. Epätoivon hetkelläkin Emma pysyy uskollisena omille kyseenalaisille, mutta ah, niin unenomaisille elämänarvoilleen. Tässä vaiheessa pieni annos realismia Emmaan, ei olisi ollut pahitteeksi ja olisi ehkä pudottanut lukijan oikeasti romantiikasta realismiin.

Lukeminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa, ei nytkään. Voi suositella!

Luettu oikuttelevassa kesäsäässä niin riippumatossa, kuin viltinmutkassakin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti