Olen lukenut Oksasen teoksista kaksi edellistä ja jotenkin kuvittelin Normaan tarttuessani, että luen jotain vastaavaa, jotain neuvostovenäläistä, mutta ei, väärin meni ja käsissä olikin ihan jotain muuta.
Norma on nuori omalaatuinen ja erikoinen nainen, jonka elämää säätelee suvun kiroukset ja hillitön hiustenkasvu. Teos on koukuttavasti kerrostunut ja vaikka teoksessa on todellisuudesta kaukana olevia elementtejä, kirjailija saa lukijan uskomaan teoksen todenperäisyyteen.
Teoksessa on Oksaselle tyypillistä väkivaltaa, naisten alistamista ja ahdistusta sekä ylisukupolvista huolenpitoa ja tiiviitä tunnesiteitä. Teoksen dekkarimainen juoni koukuttaa kummasti, kun lukija on tietoisesti jättänyt dekkareita vähemmälle viime vuosina. Pitäisköhän sittenkin palata genreen. Toisaalta tällainen dekkarityyppinen, mutta kieleltään monipuolinen lukeminen on juuri sitä, mikä kiehtoo ja tuo sitä hetkellistä nautintoa.
Teoksen syvällisempi anti on pysäyttävää. Kaikkea sitä raakuutta ja ahdistusta, mitä teoksessa kuvataan, tapahtuu, ehkä jopa lähempänä kuin osaamme arvatakaan.
Ehdottomasti suositeltavaa lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti