Viime kesänä näihin samoihin aikoihin luin Hislopin edellisen teoksen, Saaren. Tykkäsin siitä kovasti, oli oivaa kesälukemista. Elämänlangan rakenne oli samantyyppinen kuin Saaressa. Kreikkalainen vanha pariskunta kertoo suvun tarinaa pojanpojalleen. Sinänsä kirja ei olisi tarvinnut tuota kehystä, mutta tällä kertaa se ei ollut ihan niin irrallinen, kuin edellisessä.
Tällä hetkellä Euroopassa ja muuallakin maailmassa kiehuu ja kuohuu, niin myös 1900-luvun alkupuolella, aikana, josta kirjan elämänlanka lähtee kietoutumaan kohti nykypäivää. Välillä elämänlanka on ohuttakin ohuempi, mutta onnistuu juurtumaan aina uudelleen. Kirjan päähenkilöt ovat Katerina ja Dimitri, joiden polut kulkevat lapsuudesta vanhuuteen samaan suuntaan. Dimitrin ollessa rikkaasta kreikkalaisperheestä, Katerina on orpona pakolaisena Kreikkaan saapunut lapsi. Kirjassa päästäänkin tutustumaan Thessalonikin moniin kasvoihin, sillä päähenkilöt asuvat varsin erilaisissa ympäristöissä.
Kieleltään kirja on jopa turhan selittävä. Välillä lukija joutuu liian ahtaalle lukiessaan itsestäänselvyyksiä, ehkä sen takia teksti ei lähde lentoon ja lukeminen on aika hidasta. Kuitenkin ihan kelpo kesäkirja.
Luettu helteessä useammalla rannalla.
