On ollut kyllä vähälukuinen syksy. Monta kirjaa olen kyllä kirjastosta lainannut ja muutaman sivun aina lukenutkin, mutta ei ole vaan lähtenyt käyntiin. Kekkosen Vieraat päätin lukea, lukisin vaikka väkisin. Alku olikin melkoista väkisinlukemista, mutta kankeuksien jälkeen imaisin loppukirjan yhtenä lomailtapäivänä.
Vieraat on ansiokkaasti kerrostettu ja kasattu teos, jossa päähenkilö Senjaan linkittyy useampi läheinen tai kaukaisempi kanssaeläjä. Linkkinä kulkijoiden välillä Kekkonen on käyttänyt myös taivaalla lentäviä kuumailmapalloja. Niiden tarpeellisuudesta en ole ihan vakuuttunut ja oikeastaan pallojen irrallisuudesta johtuen olisin jättänyt ne nostamatta ilmaan. Jokin muu, ehkä huomaamattomampi keino, saada tapahtumat ajallisesti yhteen, olisi toiminut paremmin. Teksti on sopivan monipuolista, kuitenkin hyvin soljuvaa olematta tylsää.
Teoksessa käydään läpi melkoinen kirjo ihmiselon vaiheita, lapsuudesta, nuoruuteen, perheen perustamisesta, lapsettomuuteen, lapsien syntymään, kotoa pois muuttamisen kautta uuteen alkuun, eroon, vanhenemiseen, hoivakoteihin ja muistisairauksiin. Kohtuullisen paljon ainesta kuitenkin melko napakassa koossa.
Kuumailmapalloista huolimatta tätä voi suositella. Jospa tästä taas innostuisi lukemaan jotain muutakin Finlandia-ehdokkaita odotellessa.
