Pitää ihan miettiä, miten tämän sanoiksi pukisi, miten tarpeeksi osaisi antaa arvoa kirjailijalle ja tarpeeksi syvään kumartaa nautittavan lukukokemuksen tarjoajalle, siis kiitos kirjailijalle, lukija on myyty.
Joulupukille oli mennyt viesti siitä, että Finlandia-voittaja oli lukematta, ja pukinkonttiin sitä toivoin. Kuinka ollakaan, toive toteutui, kiitos tontuille ja siskolle.
Omia kirjoja lukiessa otan aina suojapaperin pois, jotten sitä ryttäile. Ensimmäinen iloinen yllätys tulikin, kun suojapapereiden sisältä paljastui raikkaan keltainen teos, keltainen väri antoi lukijalle uskoa, että nyt olisi käsissä jotain erityistä.
Erityiseltä kirja alkoi tuntua jo ensimmäisillä riveillä, ensimmäisillä sivuilla. Helpotuksesta huokaisten lukija saattoi todeta, että vihdoinkin on luettavana jotain, mikä oikeasti sytyttää, koskettaa, menee ihon alle ja lähtee elämään. Jotenkin sen vain tiesi heti.
Ennen kirjan aloittamista olin miettinyt, miten kirjan aihe, kuoleman jälkeisten hetkien tila, voi kantaa kokonaisen kirjan verran, mutta kirja on äärimmäisen hyvin kerrostunut eikä suinkaan keskity vain tiettyyn hetkeen.
Kirjassa seitsemän naista "tapaa" valkoisessa kuoleman jälkeisessä tilassa. Mielettömän mukaansatempaavasti kirjailija tutustuttaa jokaisen naisen kerrallaan lukijalle ja sitoo naisten tarinat luontevasti yhteen samojen keltaisten kansien sisään.
Oneiron on jotain, mitä ei ole ennen tehty.
Ehdottomasti suosittelen!
