No jaa, no joo. Liekö kaikki parhaat uutuudet kirjastosta jo viety kesälukemistoihin, vai miksi uutuushyllystä ei ole tarttunut oikein mitään. Aloittelin Leena Krohnin uusinta, mutta koska nykyään osaan myös jättää kirjan kesken, jätin kesken.
Raevaaran nimi tuntui tutulta ja googlailinkin, että olinkohan mahdollisesti jotain häneltä lukenutkin ja hämärä muistikuva Laukaisu -kirjasta piirtyi mieleen. Se oli ehkä aavistuksen outo kirja, mutta tämän lukijan mielestä tämä uusin oli kyllä vielä oudompi.
Kirjassa liikutaan unen ja valveen rajapinnassa. Mikä on totta, mikä on todellista muistikuvaa? Kenen päässä viiraa eniten, vai onko se lukija, jonka pää ei vain kykene sulattamaan kaikkea lukemaansa.
Aalo on nuori tyttö, jonka veli Johannes ja ystävät Antti ja Karoliina elävät nuoruuttaan pienehkössä kaupungissa. Aalo tutustuu Otto Sandvall-nimiseen mieheen, erkanee Johanneksesta ja ystävistään. Aalo kuolee, mutta kuka tai mikä kuoleman aiheuttaa. Vuosia kuoleman jälkeen asia nousee pinnalle totuuden selvittäminen on niin sekavaa ja kaaosmaista, että lukijalla on haasteita pysyä kärryillä. Liikutaan kaukana arkitodellisuudesta, tuntuu, että kirjassa liikutaan kaukana mistä tahansa todellisuudesta.
Tämä nyt meni kesälukemisena ihan ok, mutta en lähde suosittelemaan sen kummemmin. Edelleen villasukissa.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Lumilapsi - Eowyn Ivey - Bookwell oy 2013
Tarina sijoittuu Alaskan ankariin olosuhteisiin 1920-luvulla. Lapseton pariskunta, Jack ja Mabel, raatavat uudistilallaan surren menettämäänsä lastaan. Heidän elämäänsä ilmestyy luonnonlapsi, Faina. Faina on tarunomainen keijukaismainen tyttö, joka tulee ja menee ja johon pariskunta kiintyy voimakkaasti.
Faina on samaan aikaan tarua ja totta, joutsenen sulkia ja lumipyryä. Niin on myös tarina samaan aikaan tarua ja totta, ankaraa talvesta selviytymistä ja yliluonnollista rakkautta.
Teksti soljuu mukavasti tunturipurojen tahtiin, kerronta on pääosin melko verkkaista eikä tapahtumia ole sen enempää kuin varmasti voi arktisessa Alaskassa talvella ollakaan. Kuitenkin luonnonkuvaus vie tarinaa mielenkiintoisesti eteenpäin.
Kirjailija saa lukijan kiintymään Fainaan ja sydämen sykähtelemään kiihtyvään tahtiin keväisten kohtausten tullessa. Sulattavatko auringonsäteet lumilapsen. Tarinassa oli todella taikaa ja arvoituksellisuutta.
Kirjaa luettu sekä villasukissa että riippumatossa.
Faina on samaan aikaan tarua ja totta, joutsenen sulkia ja lumipyryä. Niin on myös tarina samaan aikaan tarua ja totta, ankaraa talvesta selviytymistä ja yliluonnollista rakkautta.
Teksti soljuu mukavasti tunturipurojen tahtiin, kerronta on pääosin melko verkkaista eikä tapahtumia ole sen enempää kuin varmasti voi arktisessa Alaskassa talvella ollakaan. Kuitenkin luonnonkuvaus vie tarinaa mielenkiintoisesti eteenpäin.
Kirjailija saa lukijan kiintymään Fainaan ja sydämen sykähtelemään kiihtyvään tahtiin keväisten kohtausten tullessa. Sulattavatko auringonsäteet lumilapsen. Tarinassa oli todella taikaa ja arvoituksellisuutta.
Kirjaa luettu sekä villasukissa että riippumatossa.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Uskottuni - Héléne Grémillion - Otava 2012
Kiitos taitavan kirjastonhoitajan, hoksasin ottaa luettavakseni tämän ihastuttavan, tunnelmallisen teoksen. Tässä eräänä päivänä vaeltelin kirjaston hyllyjen välissä etsimässä sopivaa lomalukemista, eikä mikään tuntunut oikein innostavan. G:n kohdalla huomasin hyllyllä esille käännetyn "Uskottuni" ja takakansi vakuutti ottamaan kirjan mukaan.
En ole ihan varma, mitä kirjalta odotin, mutta jo ensimmäiset sivut yllättivät. Kirja on taitavasti kirjoitettu, se antaa palan kerrallaan, jättää lukijan kärsimättömästi odottamaan tulevaa. Kirjan päähenkilö Camilla saa kirjeitä Louis-nimiseltä henkilöltä. Kirjeistä paljastuu salaisuus, joka koskettaa Camillaa enemmän kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan.
Kirjeissä piirretään taustakuvaa ranskalaisesta elämästä 30-luvulla niin eläväksi, että lukijan on helppo seurata sivusta Annien, Rouva M:n, Louisin ja Paulin toisiinsa kietoutuvia elämänpolkuja. Polut risteävät, mutta kulkijat eivät aina kohtaa, vaikka lukija niin haluaisi tapahtuvankin. Camilla lukee kirjeet 70-luvulla, eli kirjeiden tapahtumat sijoittuvat hänen syntymän aikoihin ja varhaislapsuuteen.
Kirja on omalla tavallaan kauniin karu. Tapahtumien kulku ei ole kohtalon johdattamaa, vaan itsekkäiden valintojen seurausta. Mitä kaikkea omien päämäärien saavuttamiseksi ihminen onkaan valmis tekemään, itse kukin.
Sääolosuhteiden sanelemana luettu kesälomalla takkatulen ääressä, villasukat jalassa. Nautittu.
En ole ihan varma, mitä kirjalta odotin, mutta jo ensimmäiset sivut yllättivät. Kirja on taitavasti kirjoitettu, se antaa palan kerrallaan, jättää lukijan kärsimättömästi odottamaan tulevaa. Kirjan päähenkilö Camilla saa kirjeitä Louis-nimiseltä henkilöltä. Kirjeistä paljastuu salaisuus, joka koskettaa Camillaa enemmän kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan.
Kirjeissä piirretään taustakuvaa ranskalaisesta elämästä 30-luvulla niin eläväksi, että lukijan on helppo seurata sivusta Annien, Rouva M:n, Louisin ja Paulin toisiinsa kietoutuvia elämänpolkuja. Polut risteävät, mutta kulkijat eivät aina kohtaa, vaikka lukija niin haluaisi tapahtuvankin. Camilla lukee kirjeet 70-luvulla, eli kirjeiden tapahtumat sijoittuvat hänen syntymän aikoihin ja varhaislapsuuteen.
Kirja on omalla tavallaan kauniin karu. Tapahtumien kulku ei ole kohtalon johdattamaa, vaan itsekkäiden valintojen seurausta. Mitä kaikkea omien päämäärien saavuttamiseksi ihminen onkaan valmis tekemään, itse kukin.
Sääolosuhteiden sanelemana luettu kesälomalla takkatulen ääressä, villasukat jalassa. Nautittu.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
J.K. Johansson - Laura - Tammi 2013
J.K. Johansson on nimimerkki, jonka takana on joukko tarinankertojia. Kertojat ovat luoneet Palokaski -sarjaan ainakin kolme teosta, joista ensimmäinen on juuri lukemani Laura.
Kirja on näppärää lomalukemista, mutta ei todellakaan dekkareiden parhaimmistoa.
Tapahtumat sijoittuvat Palokesken kuntaan, jossa yläkouluikäinen Laura-tyttö katoaa kesäloman päätteeksi. Kirjan päätähti on koulun erityisopettajaksi palkattu entinen someriippuvainen nettipoliisi Miia. Miian veli Nikke on saman koulun koulupsykologi. Katoamiseen kietoutuu monenlaisia juonen käänteitä ja henkilöitä, jotkut varsin epäloogisia ja epäuskottavia.
Pienehkön paikkakunnan erityisopettajan vilkas seuraelämä tuo eloa tekstiin ja viimeisimpien hoitojen kanssa tilanteet jäävät sopivasti auki seuraavaa Palokaski -sarjan kirjaa varten. Koulun rehtorin ote on myös mielenkiintoinen, hän ei haluaisi erkan tutkivan liikaa tytön katoamista..
Tekstissä sekoittuu huumeet, huumekauppa, munasolukauppa, videoidut raiskaukset ja epäilyttävät kasvatusmetodit. Ihan täysin ei langat tunnu olevan kirjoittajapoppoon käsissä, mutta todennäköisesti lukaisen myös loput Palokasket, kyllä minua kuitenkin jäi kiinnostamaan, miten kirjoittajat saavat langat kiedottua kasaan ja mitkä langat jäävät roikkumaan ilmaan.
Tämä meni jo ilman villasukkia, muttei vieläkään riippumatossa.
Kirja on näppärää lomalukemista, mutta ei todellakaan dekkareiden parhaimmistoa.
Tapahtumat sijoittuvat Palokesken kuntaan, jossa yläkouluikäinen Laura-tyttö katoaa kesäloman päätteeksi. Kirjan päätähti on koulun erityisopettajaksi palkattu entinen someriippuvainen nettipoliisi Miia. Miian veli Nikke on saman koulun koulupsykologi. Katoamiseen kietoutuu monenlaisia juonen käänteitä ja henkilöitä, jotkut varsin epäloogisia ja epäuskottavia.
Pienehkön paikkakunnan erityisopettajan vilkas seuraelämä tuo eloa tekstiin ja viimeisimpien hoitojen kanssa tilanteet jäävät sopivasti auki seuraavaa Palokaski -sarjan kirjaa varten. Koulun rehtorin ote on myös mielenkiintoinen, hän ei haluaisi erkan tutkivan liikaa tytön katoamista..
Tekstissä sekoittuu huumeet, huumekauppa, munasolukauppa, videoidut raiskaukset ja epäilyttävät kasvatusmetodit. Ihan täysin ei langat tunnu olevan kirjoittajapoppoon käsissä, mutta todennäköisesti lukaisen myös loput Palokasket, kyllä minua kuitenkin jäi kiinnostamaan, miten kirjoittajat saavat langat kiedottua kasaan ja mitkä langat jäävät roikkumaan ilmaan.
Tämä meni jo ilman villasukkia, muttei vieläkään riippumatossa.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Auringon asema - Ranya ElRamly - Otava 2002
Paikallisten kirjailijoiden teema loppui lyhyeen. Röyhkän jälkeen aloitin suurin odotuksin julkisuudessakin viime aikoina kovasti kehutun Miki Liukkosen Lapset auringon alla. Odotuksiini ei vastattu. Kirja jäi kesken. Suuhun jäi tekotaiteellisen jätteen maku. Lamaantuneena äärimmäisen surkeista kirjavalinnoista kevät meni lukematta läpi.
Tänään alkoi loma ja suuntasin tietenkin kirjastoon! Uutuushyllystä en tällä kertaa löytänyt mitään. Aikani hyllyjen välissä kierreltyäni silmiin pisti lämpimiin sävyihin puettu kirja, joka suorastaan sykki siihen malliin, että otin mukaan ja puristin kainalossa kuin suurempaakin aarretta.
Todellinen aarre tämä teos onkin. Ihan huikea. Luin, nautin ja luin kirjan siltä seisomalta. Upeita tunnekuvauksia. Rakastan kirjoja, joiden teksti lähtee kulkemaan jokaista hermorataa pitkin. Tästä tekstistä täyttyy jokaista solua myöten. Tekstissä käytetään loistokkaasti toistoa, runollinen kerronta on juuri täyteläistä, ei ollenkaan siirappista tai teennäistä, vaan täydellistä.
Kirjan aihe on kahden eri kulttuurista tulevan ihmisen rakkaustarina, tarina rakkaudesta ja sen loppumisesta. Kirja on tarina tyttären tasapainoilusta kahden kulttuurin välillä, kahden erilaisen vanhemman välissä.
Tämä kirja oli juuri sitä, mitä tähän tarvitsin! Auringon asema ei vielä ole sellainen, että riippumatossa lueskelisin, joten luettu villasukat jalassa.
Tänään alkoi loma ja suuntasin tietenkin kirjastoon! Uutuushyllystä en tällä kertaa löytänyt mitään. Aikani hyllyjen välissä kierreltyäni silmiin pisti lämpimiin sävyihin puettu kirja, joka suorastaan sykki siihen malliin, että otin mukaan ja puristin kainalossa kuin suurempaakin aarretta.
Todellinen aarre tämä teos onkin. Ihan huikea. Luin, nautin ja luin kirjan siltä seisomalta. Upeita tunnekuvauksia. Rakastan kirjoja, joiden teksti lähtee kulkemaan jokaista hermorataa pitkin. Tästä tekstistä täyttyy jokaista solua myöten. Tekstissä käytetään loistokkaasti toistoa, runollinen kerronta on juuri täyteläistä, ei ollenkaan siirappista tai teennäistä, vaan täydellistä.
Kirjan aihe on kahden eri kulttuurista tulevan ihmisen rakkaustarina, tarina rakkaudesta ja sen loppumisesta. Kirja on tarina tyttären tasapainoilusta kahden kulttuurin välillä, kahden erilaisen vanhemman välissä.
Tämä kirja oli juuri sitä, mitä tähän tarvitsin! Auringon asema ei vielä ole sellainen, että riippumatossa lueskelisin, joten luettu villasukat jalassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)