Taivaalta tippuvat asiat - Selja Ahava - 2015

Nyt on joko vika lukijassa tai sitten tämän vuoden suomalainen kirjallisuustuotanto on ollut ihan yhtä alamaissa, kuin koko kansantalous. Ainakin jos kirjallisuuden tasosta jotain kertoo Finlandia-ehdokkuus. Taivaalta tippuvat asiat oli viimeistä edellinen Finlandia-ehdokkaista, jota pääsin lukemaan. Lukematta on enää voittajateos. (Sille onkin ladattu melkoiset odotukset.)

Taivaalta tippui lukijan eteen irrallista ja melko sekavaa tekstiä. Kertoja vaihtuu kirjassa kolme kertaa, alussa kertojan roolissa on tyttö, jonka äiti kuolee omalla pihalla onnettomuudessa, jossa lentokoneesta irronnut jääkimpale tippuu taivaalta pihalla olevan äidin päähän. Kirjan parasta antia oli toisen osion nokkela kirjeenvaihto salamaniskuja saavan miehen ja lottovoittoja saavan naisen välillä. Toisen osion kertoja on tytön täti. Kolmannen osion kertoo tytön isän uusi raskaana oleva naisystävä. Viimeiseen osioon kertojaksi palaa tyttö. Loppu oli hyvin irrallinen, eikä lukijan joulusuklaasta pöhöttyneet aivot ollenkaan päässeet kirjailijan kanssa samoihin sfääreihin. En minä tätäkään lähde kyllä kenellekään suosittelemaan.

Luettu konvehtirasioiden seassa.

Lohikäärmeen värit - Pasi Pekkola - 2015

Finlandiaurakka jäi vähän vaiheeseen, kun en ehtinyt saada kirjastosta kaikkia ehdokkaita ennen palkinnon julkistamista. Neljäntenä kuudesta ehdokkaasta minulla oli työn alla Pentti Lassilan Armain aika. Ei ollut minun kirja, ei todellakaan, harpoin läpi ja totesin, että ei ainakaan tämä voittaisi.. Taivaalta tippuvat asiat ja Oneiron ovat vielä lukematta. Ensimmäinen noista on nyt odottamassa vuoroaan ja Oneiron löytynee joulupukin kontista.

Lohikäärmeen värit on tänä vuonna ilmestynyt tekijänsä toinen teos. Kirjassa sukelletaan kiinalaistaustaisen suomalaisen Kimin ja hänen äitinsä elämään. Kimin suomalainen isä Tomi on jurohko liikemies, jonka rakennusbisnekset veivät Kiinaan kahdeksankymmentäluvun alkupuoliskolla. Kimin kiinalainen äiti ajautui samoihin aikoihin pienestä kiinalaiskylästä Shanghain valoihin ravintolaan prostituoiduksi.

Kimin äidin kokemukset Maon johtamassa Kiinan kansantasavallassa kulttuurivallankumouksen keskellä ovat kauheudessaan järisyttäviä. Pekkala saa tekstinsä tuntumaan todelliselta ja varsinkin kuvaukset Neljän tuulen kylässä tapahtuneista hirveyksistä puistattavat lukijaa - kuitenkaan teksti ei ole liian repostelevaa.

Kimin äiti kuvittelee tekevänsä palveluksen syntymättömälle lapselleen ja itselleen uskotellessaan Tomille lapsen olevan hänen. Kimi syntyy Suomessa ja hänen äitinsä yrittää kotoutua Suomeen. Kuitenkin sydämessään Kimin äiti rakastaa toista miestä, kiinalaista Kimin oikeaa isää ja rakkauden voima repii äidin ja pojan erilleen. Kolmikymppisenä Kimi matkustaa Kiinaan äitinsä jäljille aina Neljän tuulen kylään saakka.

Sen enempää juonta paljastamatta voin kyllä sanoa, että Lohikäärmeen värit on suositeltavissa luettavaksi.

Luettu villasukissa.