Finlandiaurakka jäi vähän vaiheeseen, kun en ehtinyt saada kirjastosta kaikkia ehdokkaita ennen palkinnon julkistamista. Neljäntenä kuudesta ehdokkaasta minulla oli työn alla Pentti Lassilan Armain aika. Ei ollut minun kirja, ei todellakaan, harpoin läpi ja totesin, että ei ainakaan tämä voittaisi.. Taivaalta tippuvat asiat ja Oneiron ovat vielä lukematta. Ensimmäinen noista on nyt odottamassa vuoroaan ja Oneiron löytynee joulupukin kontista.
Lohikäärmeen värit on tänä vuonna ilmestynyt tekijänsä toinen teos. Kirjassa sukelletaan kiinalaistaustaisen suomalaisen Kimin ja hänen äitinsä elämään. Kimin suomalainen isä Tomi on jurohko liikemies, jonka rakennusbisnekset veivät Kiinaan kahdeksankymmentäluvun alkupuoliskolla. Kimin kiinalainen äiti ajautui samoihin aikoihin pienestä kiinalaiskylästä Shanghain valoihin ravintolaan prostituoiduksi.
Kimin äidin kokemukset Maon johtamassa Kiinan kansantasavallassa kulttuurivallankumouksen keskellä ovat kauheudessaan järisyttäviä. Pekkala saa tekstinsä tuntumaan todelliselta ja varsinkin kuvaukset Neljän tuulen kylässä tapahtuneista hirveyksistä puistattavat lukijaa - kuitenkaan teksti ei ole liian repostelevaa.
Kimin äiti kuvittelee tekevänsä palveluksen syntymättömälle lapselleen ja itselleen uskotellessaan Tomille lapsen olevan hänen. Kimi syntyy Suomessa ja hänen äitinsä yrittää kotoutua Suomeen. Kuitenkin sydämessään Kimin äiti rakastaa toista miestä, kiinalaista Kimin oikeaa isää ja rakkauden voima repii äidin ja pojan erilleen. Kolmikymppisenä Kimi matkustaa Kiinaan äitinsä jäljille aina Neljän tuulen kylään saakka.
Sen enempää juonta paljastamatta voin kyllä sanoa, että Lohikäärmeen värit on suositeltavissa luettavaksi.
Luettu villasukissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti