Nyt alkaa jo huolestuttaa... Puolet Finlandia-ehdokkaista luettu, eikä mitään, ei niin mitään, mikä olisi sykähdyttänyt tai antanut enemmän kuin vain tyydyttävän tai hyvän lukukokemuksen. Oletin ja odotin, että tämänkin vuoden ehdokkaissa on toinen toistaan laadukkaampia romaneita, mutta olen kyllä pettynyt. No, onneksi on vielä kolme teosta lukematta.
Sielut on tarina eräästä toukokuisesta päivästä, jolloin Ainon ja Kristianin tytär Maija katoaa aamulla koulumatkalla. Maija ei koskaan saapunut tuona päivänä kouluun saakka. Tuona toukokuisena päivänä Kristian etsii Maijaa, kohtaa naapuruston romunkerääjäveljekset sekä oudot vanhapiikasisarukset. Etsiessään hän tapaa myös ohimennen Taito ja Ilari -nimiset pojat, jotka tahollaan viettävät normaalia viikaripoikien iltapäivää ja tahoillaan myös osallistuvat Maijan etsintään.
Kirjassa yhdistyy mielenkiintoisesti eri tahoilla tapahtuvat asiat, kaikki liittyvät tavallaan Maijaan ja hänen katoamiseensa. Aivan kuin kirjailijalla olisi nippu lankoja käsissään alussa, langat lähtevät samasta pisteestä ja kiertävät kukin oman reittinsä yhdistyäkseen lopulta taas yhteiseen pisteeseen. Lukija seuraa vuorollaan kutakin lankaa ja saa lopulta yksittäiset langat yhteiseen nippuun.
Tämäkin kirja on ihan ok, mutta ei se nyt Finlandia-palkinnon arvoinen ole..
Luettu Nelostiellä Limingan ja Rovaniemen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti