Toinen Finlandia-ehdokas, jonka kimppuun pääsin oli Panu Rajalan Intoilija. Rajala on vuosien saatossa pyörinyt mediassa enemmän ja vähemmän, saaden palstatilaa yleensä kyseenalaisessa yhteyksissä. Ennakkokäsitykseni itse kirjailijasta ei ole mitenkään häävi, enemmänkin luotaantyöntävä. Näistä ennakkokäsityksistä johtuen yritin lukea Intoilijan ilman, että olisin tyrmännyt sen kirjoittajan takia.
Intoilija tuntuu aidolta elämäkerralta. Se sukeltaa 1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvulla eläneen I.K. Inhan elämään. Inha hengitti samaa ilmaa muun muassa Sibeliuksen, Aino Kallaksen, Juhani Ahon ja Edelfeltin kanssa. Inha oli valokuvaaja aikana, jolloin valokuvaus oli harvojen hallussa ja valokuvien arvostus ei kovinkaan korkealla. Inha kuvasi kotimaassa ja ympäri Eurooppaa. Hänen kulkupelinä oli polkupyörä, joka sekin harvinaisuus tuona aikana.
Kirjassa on leppoisa tunnelma, matkat Karjalaan ja Lappiin kuvataan rauhallisesti ja tunnelmoiden, välillä jopa lukijaa turhaan pidätellen. Matkat sinänsä olivat melko lailla toistensa kaltaisia, joten tarinan etenemisen kannalta jonkun retkikertomuksen olisi voinut jättää kertomattakin. Oman mausteen kirjaan tuo Inhan valitettava epäonni naisrintamalla.
Kirjan lopussa kuvatut Inhan viimeiset vuodet olivat hänelle henkisesti haastavat ja raskaat. Kuitenkin lukijalle jää käteen kiitollisuus siitä, että sai kurkistaa tämän oman aikansa tallentajan elämään ja kulkea hetken hänen mukana Karjalan laulumailla sekä vuosisadan vaihteen kotimaassa.
Ei tästäkään taida voittajaksi olla, varsinkaan, kun kirja on plagiaattikohun keskellä, mutta kaikesta huolimatta suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti