Kiitos taitavan kirjastonhoitajan, hoksasin ottaa luettavakseni tämän ihastuttavan, tunnelmallisen teoksen. Tässä eräänä päivänä vaeltelin kirjaston hyllyjen välissä etsimässä sopivaa lomalukemista, eikä mikään tuntunut oikein innostavan. G:n kohdalla huomasin hyllyllä esille käännetyn "Uskottuni" ja takakansi vakuutti ottamaan kirjan mukaan.
En ole ihan varma, mitä kirjalta odotin, mutta jo ensimmäiset sivut yllättivät. Kirja on taitavasti kirjoitettu, se antaa palan kerrallaan, jättää lukijan kärsimättömästi odottamaan tulevaa. Kirjan päähenkilö Camilla saa kirjeitä Louis-nimiseltä henkilöltä. Kirjeistä paljastuu salaisuus, joka koskettaa Camillaa enemmän kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan.
Kirjeissä piirretään taustakuvaa ranskalaisesta elämästä 30-luvulla niin eläväksi, että lukijan on helppo seurata sivusta Annien, Rouva M:n, Louisin ja Paulin toisiinsa kietoutuvia elämänpolkuja. Polut risteävät, mutta kulkijat eivät aina kohtaa, vaikka lukija niin haluaisi tapahtuvankin. Camilla lukee kirjeet 70-luvulla, eli kirjeiden tapahtumat sijoittuvat hänen syntymän aikoihin ja varhaislapsuuteen.
Kirja on omalla tavallaan kauniin karu. Tapahtumien kulku ei ole kohtalon johdattamaa, vaan itsekkäiden valintojen seurausta. Mitä kaikkea omien päämäärien saavuttamiseksi ihminen onkaan valmis tekemään, itse kukin.
Sääolosuhteiden sanelemana luettu kesälomalla takkatulen ääressä, villasukat jalassa. Nautittu.
Todellakin nautinto. Luin jo toiseen kertaan ja voin suositella muillekin!
VastaaPoista