No jaa, no joo. Liekö kaikki parhaat uutuudet kirjastosta jo viety kesälukemistoihin, vai miksi uutuushyllystä ei ole tarttunut oikein mitään. Aloittelin Leena Krohnin uusinta, mutta koska nykyään osaan myös jättää kirjan kesken, jätin kesken.
Raevaaran nimi tuntui tutulta ja googlailinkin, että olinkohan mahdollisesti jotain häneltä lukenutkin ja hämärä muistikuva Laukaisu -kirjasta piirtyi mieleen. Se oli ehkä aavistuksen outo kirja, mutta tämän lukijan mielestä tämä uusin oli kyllä vielä oudompi.
Kirjassa liikutaan unen ja valveen rajapinnassa. Mikä on totta, mikä on todellista muistikuvaa? Kenen päässä viiraa eniten, vai onko se lukija, jonka pää ei vain kykene sulattamaan kaikkea lukemaansa.
Aalo on nuori tyttö, jonka veli Johannes ja ystävät Antti ja Karoliina elävät nuoruuttaan pienehkössä kaupungissa. Aalo tutustuu Otto Sandvall-nimiseen mieheen, erkanee Johanneksesta ja ystävistään. Aalo kuolee, mutta kuka tai mikä kuoleman aiheuttaa. Vuosia kuoleman jälkeen asia nousee pinnalle totuuden selvittäminen on niin sekavaa ja kaaosmaista, että lukijalla on haasteita pysyä kärryillä. Liikutaan kaukana arkitodellisuudesta, tuntuu, että kirjassa liikutaan kaukana mistä tahansa todellisuudesta.
Tämä nyt meni kesälukemisena ihan ok, mutta en lähde suosittelemaan sen kummemmin. Edelleen villasukissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti