Kaikki oikein putkahti postilaatikosta loppuvuodesta, kun jälleen kerran olin unohtanut perua kirjakerhon kuukauden kirjan. Kaikkein viisainta olisi, että minun jäsenyydet kirjakerhoissa (onneksi jäsenyyksiä on vain yksi tällä hetkellä) laitettaisiin ikuiseen pannaan. Lähinnä kirjahyllyyn kertyy juuri näitä unohdettuja peruutuksia ja palauttamattomia palautuksia. Kovin pahoillani en tämän kertaisesta palauttamattomuudesta ollut, sillä Härkönen ei kyllä koskaan petä. Vankkumatonta ja kohtuullisen leppoisaa lukemista.
Tälläkin kertaa Härkösen ironinen huumori saa lukijan hörisemään peiton mutkassa samalla, kun teksti vie lähelle tapahtumia ja tekee Eevistä ja Karista tuttavia lukijalle. Seitsemän oikein lotossa muuttaa pariskunnan elämää monella tavalla, vuokrakämppä vaihtuu luksuskodiksi, työpaikat jäävät, Rosso vaihtuu hienostoravintolaksi, bussi taksiksi, kyykkyviinit samppanjaksi.
Makean elämän vastapainona mukana kulkee alkoholiongelmat, perheenperustamisen erimielisyydet, ystävyyden pyyteettömyys. Lottovoitto ei pariskunnan perusluonteita tai luonteenheikkouksia pysty muuttamaan, vaan riidat syntyvät samoista asioista kuin ennen voittoakin. Tämänkin Härkönen kertoo lukijalle härkösmäiseen tapaan ja mielenkiinto kirjassa säilyy. Itsenäinen ja pippurinenkin Eevi jaksaa lottovoitosta huolimatta tai ehkä juuri sen takia katsella syvemmälle viinanhuuruiseen elämään aika-ajoin uppoavaa Karia, vaikka lukija olisi lempannut tyypin jo pihalle.
Kirjan loppu on jätetty avoimeksi, vieläkö ovi aukeaa vai paineleeko tyyppi summeria ihan turhaan. Lukija toivoisi, että turhaan, mutta Eevin tuntien, taitaa se ovi aueta.
Luettu villasukat jalassa.
Ps. Kyllä pitäisi Veikkauksen maksaa Härköselle kunnon markkinointituki, sillä niinhän siinä kävi, että kauppareissulla tuli lotottua, ihan vain rivin verran, mutta se on lukijalle rivi enemmän kuin viiteen vuoteen yhteensä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti